Vanha paikka, uusi alku. Old Place, New Beginning.

Ihan mukavasti on vuosia kulunut siitä, kun jonkinlainen mökkipaarma iski kärsänsä syvälle lihaani ja mieli teki hommata itselle mörskä, jota kunnostella.

Väläyttelin asiaa vanhemmille, ja lopulta idea tuli isältäni: mitäpä jos puuhastelisin hänen synnyinkodissaan. Tämä mineriittilevyillä verhoiltu talo seisoi tien toisella puolella, vastapäätä omaa lapsuudenkotiani. Siinä se oli ja siitä se homma oikeastaan lähti.

Projekti alkoi vuonna 2014.

Kaverit, sukulaiset, tuttavat ja muut vihamiehet seurasivat touhujani blogista ja Instagramista silloin, kun jaksoin ja ehdin kirjoitella ja julkaista kuvia. Lukijoita ja seuraajia oli tuskin nimeksikään, mutta eipä se menoa haitannut.

Sitten tuli vuosi 2017. Isäni ja mummuni siirtyivät ajasta ikuisuuteen lyhyen ajan sisällä, ja moni asia muuttui sen mukana. Mökki pysyi ja sinnitteli vielä hetken mielessä.

Sitten tuli talvi. Se viimeinen niitti. Vesiputki jäätyi. Asia, jonka olisi voinut estää, jos olisi ollut toisenlaisessa hetkessä, toisenlaisessa mielentilassa.

Sen jälkeen mökki jäi taka-alalle.

Tilalle tuli ajatus omasta kodista, lainarahalla ostetusta tietenkin. Sellainen rivitalon pääty löytyi Laviasta vuonna 2018 ja se tuntui ja olikin juuri silloin oikea ratkaisu.

Mutta tietyt paikat eivät katoa mielestä.

Idea “lapsuuden kotiin” palaamisesta ja Velin puolen saattamisesta takaisin kestitys- ja tukikohtakuntoon alkoi nousta esiin uudelleen viime vuonna. Ja tämä ei jäänyt enää ajatukseksi. Vuoden 2026 alkajaisiksi se konkretisoitui, kun sain yllättäen tutun ihmisen vuokralle rivitalon päätyyni.

Nyt on eletty muutama kuukausi tutussa pihapiirissä. Askelin, jotka tuntuvat samaan aikaan uusilta ja vanhoilta, mutta silti niin virkistäviltä.

Olemme aina perheen sisällä puhuneet tästä Velin puolesta mummunpuolena. Nyt totean, että Velin puoli terminä jääköön historiaan ja mummunpuoli se on kaikille jatkossa.

Englanniksi olen käyttänyt siitä termiä retro home, ja tulevissa lokimerkinnöissä aletaan katsoa, mistä tämä retrous kumpuaa.

/

It’s been quite a few years since some kind of idea bit deep into me and stuck with me, and I started dreaming of getting a small place to fix up.

I mentioned the idea to my parents, and in the end it actually came from my father: what if I worked on his childhood home. This house, clad in mineralite boards, stood just across the road from my own childhood home. There it was, and that’s basically where it all started.

The project began in 2014.

Friends, relatives, acquaintances and even the occasional “enemies” followed my projects through my blog and Instagram whenever I had the energy to write or share photos. At best, a post might have had around 47 readers, but that was never really the point.

Then came 2017. My father and my grandmother passed away within a short period of time, and a lot of things changed along with that. The cabin stayed in my mind for a while, but gradually it held on less and less.

Then came winter. The final blow. A water pipe froze, something that could have been prevented if I had been in a different place, in a different state of mind.

After that, the cabin was pushed to the background.

Instead, I started thinking about getting my own home, financed with a loan of course. A terraced house end apartment was found in Lavia in 2018, and it felt like exactly the right decision at the time.

But some places never really leave your mind.

The idea of returning to my childhood surroundings and bringing the place back into a more lived-in, welcoming and functional condition started to resurface last year. And this time it didn’t stay just an idea. At the beginning of 2026, it became reality when I unexpectedly got a familiar person as a tenant for my terraced end apartment.

Now I’ve spent a few months living again in a familiar yard and surroundings. Steps that feel both new and old at the same time, yet still refreshing.

In my writing, I’ll be using the term retro home for this place. In future entries, I’ll start exploring where that sense of “retro” actually comes from.

– Veli-Matti